Maailmaa Järisyttävät Elokuvat

Ainakin melkeen.

Pahoittelen sitä, etten ole kirjoittanut tänne öö... herrajumala varmaan puoleen vuoteen. Mulla ei ole siihen mitään kunnollista syytä joten tyydyn vaan pyytämään anteeksi hirviömäistä käytöstäni ja lupaamaan ettei se toistu. Olen kylläkin varma että se toistuu, sillä en voi kirjottaa mitään jos en saa mistään ideoita. Ideat taas ovat nykyseltään melko harvassa. Joka tapauksessa..

Oon nähny miljoona leffalistaa, mutta en yhtäkään, jossa olis kaikki mun lempielokuvat. Ajattelin siis tehdä oman listan jossa esittelen niitä elokuvia, jotka on eniten porautunu silmieni läpi päähän ja syövyttäny sinne hirveen kolon. Tai siis aion listata leffoja, joista pidän ja joista osa on vähän keskivertoa parempia ja osa loistavia. Koska en oo ikinä juurikaan pistänyt ylös niitä leffoja, jotka oon katsonut, niin on todennäköistä että unohdan joitain mainitsemisen arvoisia.

Listaan ne siis ensin tähän ja mainostan joitain niist myöhemmin. Nää ei sit ole mitenkään paremmuusjärjestyksessä.

LOISTAVAT leffat:

-Fight Club

-Requiem For a Dream

-The Notebook

-Donnie Darko

-12 Monkeys

-Mr. Nobody

-Never Let Me Go

-V for Vendetta

-Artificial Intelligence: A.I

-The Elephant Man

-Source Code

-One Flew Over the Cuckoo's Nest

-The Green Mile

-Léon

-Memento

-Big Fish

-Amélie

-Pay it Forward

-American History X

-The Truman Show

-The Machinist

-Se7en

-Drive

-The Prestige

-The Illusionist

-Hard Candy

-Inception

-Titanic

-The Crow

-A Beautiful Mind

-An American Crime

-Back to the Future (ne kaikki)

-Totoro

-The Butterfly Effect

-Girl, Interrupted

-Edward Scissorhands

-Shutter Island

-Precious

-Chapter 27

-The Lovely Bones

-The Curious Case of Benjamin Button

-Seven pounds

-Passengers

-The Matrix (ne kaikki osat)

-Vanilla Sky

-The Sixth Sense

-What's Eating Gilbert Grape

Sitten on tietysti ne SURKEATelokuvat:

-Red Riding Hood -Tylsä.

-Enter the Void -Ennalta arvattava, tylsä ja täynnä pornoa.

-Splice -Olisi voinut olla paljon parempi.

-All the Boys Love Mandy Lane -En tiedä mitä sanoa. Tässä kun ei ollut mikään kohdallaan.

-Creepshow - Tylsä.

-Amityville 3 -Lamauttavan huono.

-(500) Days of Summer -Ei kaiken sen hypetyksen arvoinen.

-House of Voices -Ei pelottava, surkea juoni.

-Brüno -Ei hauska.

-Old Boy -Ei.

-Angels and Demons -Vain alku on katsomisen arvoinen.

-Slumdog Millionare -Tylsä.

-Twilight -Tästä mun ei varmaan tarvi edes sanoa mitään.

Ollos hyvä. Nyt aion postata trailereit ja sellast joistain yllä mainituista. En kuitekaan kaikista koska niit on liikaa.

Fight Club

En koskaan parantunut siitä aivopesusta, minkä tämän katsominen aiheutti. Järkevä, loistavasti tehty elokuva, jonka juoni on sanoinkuvaamattoman hieno. On suoranaista tyhmyyttä olla katsomatta tätä ja ottamatta opikseen. Elokuva puhuu puolestaan, ei kannata antaa trailerin hämätä.

Donnie Darko

Vaikeatajuinen elokuva, josta on keksitty ties mitä salaliittoteorioita ja muuta sellasta. Todella mielenkiintoinen, ei missään vaiheessa tylsä. Hullaannuin tähän täysin, sillä se sisältää juuri niitä elementtejä, joista itse pidän. mm. Sekavuus, mielisairaudet, aika. Kaikkien kannattaisi katsoa tää silleen että keskittyy, koska muuten siitä on vaikea saada kaikkea irti. Mulla on muuten Donnie Darko- paita. yesh.

Requiem for a Dream

Hirveen synkkä elokuva, joka kertoo narkkareista. Jared Leton nenä on mun mielestä erityisen hieno täs. Elokuva avaa hyvin sitä maailman kuuluisaa varjopuolta ja kerrontakin on sujuvaa. Darren Aronofsky on muuten loistava ohjaaja.

12 Monkeys

Aikamatkustusta käsittele elokuva. Vai onko sittenkään? Elokuvan aikana saa jonkin verran miettiä että onko päähenkilö sairas vai oikeasti aikamatkustaja. Loppua kohti asia valkenee hienosti. Tosi hyvä leffa, ota popcornei mukaan. 12 apinan armeija on tässä hyvin keskeinen juttu. Jos on katsonut Fight Club, voi jopa repeillä sisäpiirin vitseille kun vertaa Brad Pittin roolisuorituksia keskenään. 

Pay it Forward 

Surullisen kaunis elokuva, jonka pystyy katsoa useitakin kertoja. Itse asiassa elokuvan idea voisi toimia jopa oikeassa elämässä. Oikeesti yks parhaista elokuvista mitä oon koskaan nähny.

An American Crime

Tää itse asiassa perustuu tositapahtumiin. Hyvä esimerkki ihmismielen toiminnasta varsinkin psykologiasta kiinnostuneille. Aika järkyttävä elokuva, jota ei nyt ehkä millekkään kersoille kannattais suositella. Ellen Page tekee erittäin hyvä roolisuorituksen.

Sitten vielä kunniamaininnat:

Titanic, jonka olen katsonut 23 kertaa, sekä Artificial Intelligence: A.I, jota etsin joku miljoona vuotta ennen kuin löysin sen.

Lisäksi vielä A Beautiful Mind, joka käsittelee lempiaihettani, ja The Crow, joka on kertakaikkiaan loistava.

Jee. Ottakaa pingviini.

Musiikki: Menetetty Taiteenlaji

Oksensin kuusi kertaa lattialle, uin kaiken sen laatan läpi ja kurkotin kohti radiota sammuttaakseni tuon maailmanlopun aiheuttajan. Kohta joku ääliö oli taas laittanu sen päälle.

Menen suoraan asiaan; nykypäivän musiikki on ROSKAA.

Hävettää nykypäivän artistien puolesta niin paljon, että meinaan kuolla.

 98% nykypäivän musiikista on täyttä roskaa, 1,5% on sellasta mitä voi kuunnella kaks kertaa, mutta ei siinäkään mitää erikoista ole. (Minun tapauksessani Lady Gaga. Se on niin hauska tapaus että sulatan sen jotenkuten.) ja se loppu puoli prossaa on niitä autotallibändejä, jotka harvoin pääsee levyttään asti, ja jos pääseekin ni kaks kuukautta ja ne tekee Linkin Parkit. Muuttuu siis yhtäkkiä roskapopiks.

Oon ajatellu, että oikeesti hyvä musiikki on yleensä sitä, mikä kuulostaa livenä paremmalta kuin levyllä, ja käyttänyt sitä jaotellessani nykypäivän musiikkia roskaksi ja musiikin murhaks.

Nyt ollaan kuitenkin siirrytty vielä siihen typeryyden multihuipentumaan, jota en uskonut ikinä tapahtuvan.

Musiikki väännetään kasaan kokonaan tietokoneella, ja voin kuvitella miten seki esitetään livenä. (En ole perehtynyt tähän, enkä aiokkaan, joten en oikeesti tiedä miten ne saa aikaan livekonsertin.)

''Oon tosi musikaalinen, soitan tietokonetta.''

Sanoituksiakaan ei joko ole tai niistä ei saa mitään selvää, ja jos saakin selvää, ni ne on täysin perseestä.

Annan esimerkin:

Black Eyed Peas - I Gotta feeling (olisko vuodelta 2009?)

'' I gotta feeling that tonight's gonna be a good night

That tonight's gonna be a good night

That tonight's gonna be a good, good night

A feeling that tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good, good night

A feeling, woohoo, that tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good night
That tonight's gonna be a good, good night...''

.................. O_O 

Ja sitten joku oikeata musiikkia edustava..

Led Zeppelin - Stairway To Heaven  (1971)

''And as we wind on down the road 
Our shadows taller than our soul. 
There walks a lady we all know 
Who shines white light and wants to show 
How everything still turns to gold. 
And if you listen very hard 
The tune will come to you at last. 
When all are one and one is all 
To be a rock and not to roll. 

And she's buying the stairway to heaven.''

Kattokaa nyt mitä on tapahtunu. Musiikki on KUOLLU. Rehellisesti.

Mua hävettää elää tällä vuosikymmenellä, ja mä joudun itkeen itteni uneen tän hirveen myötähäpeän ja musiikin julkisen murhaamisen vuoks.

Asiaa tuskin auttaa se, että melkeen kaikki legendat on jo kuollu. (John Lennon, Kurt Cobain, Freddie Mercury, Shannon Hoon jne.)

Tilannetta pahennetaan vielä järjestämällä surkeita laulukilpailuja, kuten esimerkiksi Idols. Sinne sit änkee kaikki kuorotytöt ja karaokepojat kuvitellen pääsevänsä sitä kautta musiikkibisnekseen. Idolsista tunnetusti ei ole koskaan mitään hyviä artisteja löydetty, ja taso huonontuu kokoajan siinä määrin, että kohta mäkin olen siel finaalissa flunssaisena.

Jos et sinne helvetin studiolle pääse ilman jotai hömppäohjelman sponssausta, niin sulla ei ole munaa eikä taitoa päästä sinne, joten anna olla.

Nykypäivän musiikin laadun lisäksi kaikilta on jäänyt vaatteet kotiin. 

Ennen myytiin musiikkia ja pukeuduttiin sen mukaan. Kurt Cobainillaki oli villapaita tai kaks muutamassa livekonsertissa, mutta nykypäivänä artistit hyppii suunnilleen alasti ja vilauttelee kameroille. 

Kun musiikki ei myy, niin myydään sitten itseään. Oikeiden artistien ei tarvi. Harmi ettei niitä nykyään juuri ole,

joten kaikki on vaan alasti.

Ainut mikä tän tilanteen vois pelastaa olis se, että kaikki lopettais NYT. Lopettakaa kaikki ''musiikin'' teko tasan nyt, koska kuitenki 98% varmuudella epäonnistutte siinä. Nykyinen ns. musiikki tuhoaa oikean musiikin taiteellisuutta, joten lopettakaa enneku me ollaan kaikki jumissa jossai helvetin dupstepis.

Yritän viel kiteyttää ajatukseni tähän loppuun.

Fuck you. Fuck you all. FUCK YOU

loppu.

Kuollut aivotoimintani.

Nyt kun tuo mun vuoden kestänyt, kaoottinen pakkolomani on loppu (jo aikoja sitten) ja oon takas kuvioissa siinä määrin että luen hulluna satoja sivuja koulukirjasta joka viikko, tuntuu kuin mun looginen ajattelu ja luovuus olis täysin kuollut. Sen varmasti huomaa myös tästä blogista; viimeisin julkaisu on varmaan vuodelta 100 < 0.
Oon kehitelly jotai teoriaa aikaan liittyen (taas) ja muuta sellasta pohdintaa, mutta ne ei oo vielä julkaisutasolla. Pyydän siis anteeksi teiltä, olemattomat lukijat. Tässäkään tekstissä ei ole mitään MIND BLOWN BOOMMM!!
Voin kyllä kertoa mitä muuta oon puuhaillu.
Kusipäisyys-anteeksi-ihmisyyteni-saanen-leikata-korvasi-irti- toiminnan lomassa olen opetellut soittaan kitaraa.
Päheetä.
Olen etsinyt itseäni (vai olenko edes?), kuten voi kuka tahansa ajatteleva olettaa. Kovin monella näyttää olevan oma ihmisyys, persoona ja minuus hakusessa. Seiskaluokkalaiset muuttuu oudommiks joka vuosi, Lady Gaga vai evoluutio?
Mun uteliaisuus vie kaiken äärirajoille. Annan jopa ihmisten valehdella ja loukata mua puuttumatta siihen, ja vain sen uteliaisuuden vuoksi. Haluan nähdä mitkä sen motiivit on ja millon se itse kompastuu omiin kengännauhoihinsa. Oli väärin sanoa, että 'annan ihmisten loukata..', kun itse asiassa mua ei juuri voi loukata.
Mun projekti, jota oon suorittanu kasiluokasta lähtien, lähestyy loppuaan.

Koska suoritan elämääni enemmän kuin elän sitä, mietin koko ajan että 'mitä seuraavaks?' ja pyrin päämäärääni. Päämärä on se kun oon varmistanu tarkotukseni tässä elämässä. En tällä tarkoita lapsia, taloa meren rannassa, aviomiestä, koiraa, kissaa ja kaheksasta neljään työtä. Oikeastaan mä pohjaan mun elämän suunnilleen yhteen viisaaseen lauseeseen.
"Be the change you want to see in the world."
Kuulostaako angstiselta? näh, en ole kuolemaa tavoitteleva ihminen.
Siinä määrin en myöskään halua, että kun joskus kuolen, ni siel on miljoona kuussataatuhatta ihmistä parkumassa ja loput kattoo kymppiuutisista. EI. Antakaa olla rauhassa, jestas sentään.
Haluan suorittaa tän elämäks kutsutun projektin hienosti ja sen jälkeen häipyä GOD  KNOWS WHERE.
Hautakiveen tulee kirjottaa 'hasta la vista, babe!' koska se kuulostaa hauskalta.
Hankin myös uudet silmälasit. Kahdet oikeastaan.
Koska en ole kävelevä protesti, mun pitää keksiä tai tehdä sellainen. Tai sit vaan muuttua käveleväks protestiks.

Mikä sun pakoties on?

Oikea tappajameduusa. for real.

Ihmiskierrätys

Mulla on tää paperiversiona, mutta ajattelin kirjottaa sen tännekkin.

Greenpeace on äänessä ja ekomuoti on näkyvissä mediassa ja catwalkilla. Kierrätys on in.
Voit lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, pukeutua kampanjapaitaan ja ostaa ekolaukun, mutta oletkoa valmis pistämään itsesi likoon? Kirjaimellisesti.

Vuonna 2010 tuli voimaan laki, jonka mukaan jokainen on automaattisesti elintenluovuttaja, ellei sitä erikseen kiellä. Ennen tätä uutta lakimuutosta tuli elintenluovuttajalla olla kortti, josta näki että kyseinen henkilö suostuu luovuttamaan elimensä. ikävä kyllä korttisysteemi oli jokseenkin epäluotettava ja moni elintenluovuttaja päätyi kokonaisena hautaan koska kaikilla ei korttia ollut kuolinhetkellä mukana.
Tästä johtuen moni ihminen kuoli siirrännäisen puutteessa ja kuolee toki vieläkin, sillä sopiva luovuttaja on aina vaikea löytää ja se on vähän niin kuin tuurista kiinni. Tilanne on varmasti helpottunut nykyään, ja tottakai se on se on synnyttänyt keskustelua, sillä jotkut ihmiset vastustavat elintenluovutusta. Miksi kieltäytyä pelastamasta ihmishenkiä? Uskonnolliset syyt, periaate (varmaa huono sellanen) ja järkytys ovat varmasti yleisimmät syyt. Järkytys siinä määrin, että omainen saattaa tunnekuohuissaan kieltää kuolleen ihmisen "leikkelyn".
Joku saattaa jopa kutsua sitä ruumiin häpäisyksi, mikä omasta mielestäni on erittäin liioiteltu ilmaus.
Jos kovin innokkaasti haluaa luovuttaa itsestään jotain, ei kuitenkaan tarvitse kuolla, sillä heti 18 täytettyään saa alkaa luovuttaa verta, mikäli terveydentila sallii. Myös jotkin lääkkeet estävät verenluovutuksen.
Jotkut kieltäytyvät luovuttamasta verta uskonnon nimissä; eräät uskonnot kieltävät veren luovuttamisen ja sen vastaanottamisen toiselta ihmiseltä. Muita syitä ovat piikkikammo, joskus jopa laiskuus.
Näin ollen verenluovuttajista on aina pulaa, varsinkin tietyissä, hieman harvinaisemmissa veriryhmissä.
On myös mahdollista luovuttaa luuydintä, joka voi pelastaa vakavaltakin sairaudelta, esim. syöpä.
Luuytimen luovuttajista on olemassa rekisteri, josta sitten etsitään sopivaa luovuttajaa. Luuytimen tulee kuitenkin olla todella sopiva, jotta luovuttaminen sitä tarvitsevalle olisi mahdollista. Sopivaa luovuttajaa on aina vaikea löytää, ja yllättävän moni ei edes harkitse luovuttavansa luuydintä prosessin monimutkaisuuden tai kivun takia.
Luuytimen, tai inkään muunkaan luovuttaminen ei ole kovin paljon esillä mediassa eikä muuallakaan, joten se on varmasti osasyy luovuttajien vähäisyyteen. Ihmiset eivät ole tarpeeksi aktiivisiä tällaisissa asioissa, koska se ei ole pakollista eikä siitä makseta. Siitä ei ole itse luovuttajalle hyötyä, vain "turhaa" kipua. Ihmiset eivät itsekkyydessään halua ''kierrättää'' itseään, mutta kun tarve tulee omalle kohdalle, on koko porukka polvillaan rukoilemassa sopivaa luovuttajaa pelastamaan heidät kriisiltä. Pointti on siis se, että itseään pysyvästi vahingoittamatta pystyy pelastamaan ihmishenkiä ja ''kierrättämään'' itseään. Viimeistään kuollessaan ihmisestä tulee osa tätä hieman ontuvaa kierrätysmenetelmää.
Miten luovuttajien määrä saataisiin kasvamaan? Mietin tätä ruokapöydässä naama seinässä kiinni ja kysyin koiraltakin mielipidettä, mutta se ei oikeen ymmärtänyt kysymystä.  Yhden perheenjäseneni mukaan luovuttajia saataisiin reilusti lisää, mikäli siitä maksettaisiin. ''Raha saa ihmiset liikkeelle.''
Arvelen, ettei se kuitenkaan ole ratkaisu, sillä raha ei yksinkertaisesti riitä tuollaiseen. Itse ottaisin käyttöön vanhan 'silmä silmästä, hammas hampaasta'- säännön. Jos ei luovuta verta, ei voi vastaanottaakkaan sitä, ja mikäli olisi kieltänyt elintensä 'kierrätyksen', ei itsekkään olisi oikeutettu saamaan siirrännäistä. Tietysti ne, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta luovuttaa verta tai muuta, olisi vapautettu tästä vastuusta. Siihen kykenevät olisi kuitenkin velvoitettu luovuttamaan verta ja kierrättämään elimensä.
Homma toimisi niin kuin henkivakuutus, ja luovuttajien määrä kasvaisi silmissä. Harmi vain, että tällainen lakimuutos olisi niin vaikea toteuttaa, että se tuskin toimisi käytännössä. Uskon tämän kuitenkin olevan ainakin teoreettinen ratkaisu ihmiskierrätyksen niukkuuteen.
Itse ainakin aion kierrättää itseäni aktiivisesti heti tilaisuuden tullen.

                                             
                                                          http://www.veripalvelu.fi/
                                                          http://jvws.org/

                                            Tehkää myös näin, ja maailma on pelastettu.

And I'm... SOLD!

Olen herännyt kuolleista, eikä ketään kiinnosta.

Ajattelin informoida teitä, olemattomia lukijoitani, että en ole hylännyt tätä blogia ja olen elossa. Koulussa on niin paljon kiireitä, etten ole saanut aikaan kunnollista ajattelua täällä julkaistavaksi, eikä tämäkään sisällä sen ihmeempiä kuin pakollisen puheenvuoron mun kuvitteellisessa Oscar-gaalassa.

Haluan kiittää akatemiaa ja tuottajia ja kissaani ja koiraani ja...

Joudun nyt improvisoimaan, sillä en ole suunnitellut puhetta.

Muutama viikko sitten raahauduin kouluun virnuillen kuin hullu ja raahaten itse rikkomaani reppua mukanani. Parkkeerasin ferrarinorsuni viereisen talon kuistille ja luikersin tunnille tekohymy korvissa.

kaivoin syanidijauheen repustani ja kippasin sen cappuccinoon. Hörpätessäni siitä kuin Lady Gaga konsanaan, superkuuloni nappasi uutta läpimurtoa koskevan keskustelun. Joku väitti pokkana, että Cernin tutkimuskeskuksessa olisi löydetty valoa nopeampi hiukkanen. EI HELVETISSÄ! Mikäli tämä karmea juoru olisi totta, se ei kumoaisi vain idolini Albert Einsteinin teorioita, vaan myös kaikki omani. Pallokaavio, jota olin laatinut ainakin viikon, ja essee kattonopeuden spekuloinnista yms. menisivät roskakoriin kelvottomina sotkuina. Raivoissani ilmottauduin muutamalle ylimääräiselle fysiikan kurssille enkä aio kirjottaa aiheesta mitään, ennekuin olen ammentanut aivoani perusvuorovaikutuksilla ja vastaavilla. Pitäisi tosiaan alkaa pohjaamaan mun tekstejä enemmän faktaan kuin omaan filosofiaan, sillä se olis vähän varteenotettavampaa. En halua tarjota maitoa kahvilla, vaan kahvia maidolla. Kouluaineet, niin fysiikka kuin biologiakin, ovat aina olleet mulle kovin tylsiä niiden yksitoikkoisuuden vuoksi...

''lue tämä ja tuo ja opettele ulkoa, älä tee omia päätelmiä, lue toisten päätelmiä...'

...joten pohjatietoni on surkeaa. Nyt täytyy opiskella, ja siksi en olekaan täällä häirinnyt teitä, olemattomia lukijoitani.

Surkea nukkumiseni ja mielenterveyteni on estänyt minua opiskelemasta kuin mikäkin neroskidi, ja nyt koen karmeaa alemmuuskompleksia keskinkertaisesta sivistyksestäni. 

Inhoan väärässä olemista, vaikka kernaasti myönnänkin virheeni.

Eipä musta ydinfyysikkoa tulekkaan, vaan lääkäri. Suoritan itku kurkussa  kursseja niin kuin muutkin, painun sitten lääkikseen ja erikoistun infektioihin, diagnostiikkaan tai immunologiaan. Joko onnistun tai kuolen yrittäessäni.

Keskinkertaista lääkäriä minusta ei tule, sillä vihaan keskinkertaisuutta jo sananakin.

Olen varmaan jaaritellut tarpeeksi... tarkotus oli siis ilmottaa etten ole kuollut ja kirjoitan toki lisää roinaa kun aika sallii. ( lisäksi en vieläkään omista konetta).

Ei mun omatunto oikeesti kolkuta, koen vain velvollisuutena selittää.

On jo parin viikon ajan ollu tarkotus kirjottaa tää pätkä, mut en oo jaksanu.
Haluan siis ilmoittaa, että on täysin turha olettaa että julkaisen (tai edes kirjoitan) mitään tasaisin väliajoin. Ja onhan mulla syyni; ajattelen harvoin.
Tuo oli valhe. Itse asiassa ajattelen joka päivä.
Oikeat syyni:
1. En jaksa tai halua kirjoittaa väsyneenä. Tämä ei olisi syy tai mikään, muttakun nukun vaan noin joka toinen yö.
2. Kun mikään ei kelpaa. Julkasen noin yhden kymmenestä tekstistä, koska pidän suurinta osaa surkeana ja julkaisukelvottomana.
3.Oon äärettömän huono kirjottamaan ja vielä huonompi pukemaan ajatuksiani sanoiksi niin että muutkin ymmärtää. Mun on turha julkasta isoo läjää lauseita, jotka ei liity toisiinsa.
4. Ei tätä kukaan kummiskaan lue.

Anyways, kävin tänään asuntomessuilla ja laitan tähän joku miljoona kuvaa sieltä. (ja koska väsyttää, postaan sängyn kuvia ja oletan että se piristää.)
Nauttikaa!

Onko tämä todiste hulluudestani vai pelkästään vinksahtanut päiväuni?

Itselläni ei ole edes mielipidettä tälle teorianpoikaselle, joka putkahti päähäni kuin sateenvarjoa pitelevä pikkutyttö. (kirjaimellisesti ajattelin et siin on sateenvarjoo pitelevä pikkutyttö) 

Taas mainostan lempipuheenaihettani; aika. Siitä olenkin täällä jauhanut jo enemmän kuin tarpeeksi, enkä aio luvata tämän olevan viimeinen kerta.

Jälleen kerran ajan taipumisesta. On itsestäänselvää että ensimmäisenä tulee menneisyys, sitten nykyisyys ja lopuksi tulevaisuus. Jokseenkin vinksahtaneella logiikalla (onko ees logiikaa..) voi kääntää järjestyksen niin, että se on tulevaisuus, menneisyys ja nykyisyys.

Yritän selittää tämän tosi simppelisti, mutta epäilen suuresti sen onnistumista. Tää todennäköisesti kuulostaa epäloogiselta hullun puheelta, ja ties vaikka se onki sitä.

Aloitan siitä, kuinka nykyaika vaihtuisi menneisyydeksi.

Nykyaika on näistä kolmesta ajan jaksosta se arvaamattomin, ja siksi se vaihtaa paikkaansa tulevaisuuden kanssa. Oletettavasti tulevaisuus on ollut se arvaamattomin, mutta oikeastaan kaikki mitä tulevaisuudessa on, on jo tapahtunut. Siksi se vaihtaa paikkaa menneisyyden kanssa. Näin menneisyys on siis jäljelle jäävällä paikalla, tulevaisuuden ja nykyisyyden välissä.

Tämä on vaikea selittää ilman että vetää tähän koko universumia mukaan, joten ei pidä liikaa muodollistaa. Sovella itseksesi.

On joku pieni asia, joka antaa ihmiselle jonkin ajatuksen, ja siinä vaiheessa kun se on jo ajatus, on sen aiheuttaja jo menneisyyttä. Ajatuksesta kasvaa idea ja ideasta kasvaa tulevaisuus.

Pelkästään jonkun asian ajatteleminen muuttaa tulevaisuutta ja siksi siihen on melkein mahdoton sekaantua, johtuen siitä että siihen sekaannutaan kokoajan.

Aikamatkustusteoriaa on hyvä käyttää tässä esimerkkinä (sitä on hyvä käyttää esimerkkinä kaikessa.)

Esim. Henkilö y kuolee, ja x päättää matkustaa ajassa takaisin ja estää tämän tragedian. X onkin hirvee neropatti ja keksii aikakoneen ja matkustaa pelastamaan y:n.

Mahdotonta.

Koska mikäli y ei ois kuollut, ei x olisi saanut ideaa pelastaa tätä eikä keksinyt aikakonetta eikä matkustanut ajassa taaksepäin. Ja ajassa matkustaminen vaaditaan, jotta y voisi pelastua. Y:tä ei siis voi pelastaa, johtuen siitä, että tulevaisuus määräytyi jo menneisyydessä. (siksi tulevaisuus on nyt menneisyyden paikalla.)

Kun puhutaan pienistä aikayksiköistä, on selvää että ihminen kokee asiat hieman jäljessä. Suurin on ehkä se, että auringonvalo, joka nyt valaisee näkökenttäämme, on itse asiassa lähtenyt auringosta kahdeksan minuuttia sitten. Joten se on jo menneisyyttä. (ja siksi menneisyys on nykyajan tilalla.)

Samaten kun kaikki ajatukset ovat menneisyyttä heti kun ne ovat päässämme kerran kävässeet. Ja luodaksemme tulevaisuuden, ovat nämä ajatukset välttämättömiä. Aistimme rekisteröivät asiat hieman jälkikäteen, joten ensimmäinen asia mikä tapahtuu on ajatus ja idea, josta kasvaa tulevaisuus. Seuraava asia on jo mennyttä, ja tässä vaiheessa rekisteröimme tiedon. Viimeisenä tulee nykyaika, joka on viimeinen tapahtuma ja vaihtuu heti tulevaisuudeksi.

Mikäli on lukenut edellisiä tekstejäni,joissa olen jauhanut ajan monimuotoisuudesta, pitäisi tämän tekstin alkaa jokseenkin kuulostaa öö.. ei hullun ihmisen puheelta. Edellisissä teksteissäni on joitain esimerkkejä, joita voi soveltaa tähän. Kehotan siis lukemaan ne läpi, koska en itse jaksa niitä tähän liittää vaikka ne liittyvät olennaisesti aiheeseen.

Saatan yrittää tarkentaa /selventää tätä jälkeenpäin jossain muodossa, mutta tässä vaiheessa kehotan vain googlettamaan etiäinen. Jos ei parempaakaan tekemistä ole ja se on mielenkiintoinen juttu.

                                                         
                                                             PARHAIMMAT OTOKSET

1. Palkinto

2. Palkinto.

Syrjitty Sateenkaarikansa

Mikä tässä maailmassa on kaikista typerin ja lapsellisin asia? Homofobia.

Ykköseksi tämän nostaa se, että näitä seksuaalivähemmistöjen vastustajia löytyy joka paikasta. Niin pienipalkkaisilta aloilta kuin eduskunnastakin.

Ja tämä, miltä kantilta sitä katsookin, ei todellakaan ole hyväksyttävää.

Jos haluaa seurustella samaa sukupuolta olevan kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa kihloihin ja naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa hankkia lapsia, niin ei siinäkään ole mitään väärää. Se, että vanhemmat on samaa sukupuolta ei tarkoita että lapsella olis huonot olosuhteet kasvaa ja kehittyä.

Miten se kenenkään elämään vaikuttaa jos kaks jätkää pitää toisiaan kädestä kii kahvilassa? Ei mitenkään. Ihmettelen et miten ne ihmiset joiden mielestä tuo on hirveää, järkyttävää ja julkeaa, kestää katsoo sit maailman muita asioita. Ylipainosta ihmistä syömässä, laihaa ihmistä juoksemassa, juoppoa puiston penkillä. Jos on niin herkkä ettei voi kattoa kun homot pitää toisiaan kädestä kii, ni eihä sit pitäs voida kattoa ees uutisia.

Nauran julkisesti sille, ettei homot saa mennä naimisiin. Eikö teillä oo parempaa tekemistä ku kettuilla niille tästäkin? Tätä perustellaan AINA sillä, että jumala (kirjotan sen pienellä koska ottaa päästä) sääti avioliiton miehen ja naisen väliseks.

Saatte te siihen jumalaanne uskoa, mut älkää käyttäkö sitä aseena. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä sukupuolen perusteella ilman erityisen hyvää syytä. Uskonto ei ole hyvä syy.

Homojen adoptio-oikeudesta olen samaa mieltä kuin avioliitosta. Voisitte kohdistaa tän homojen vastaisen sekoilunne vaikka eutanasian laillistamiseen. Jos homoille annettais adoptio-oikeus niin maailma ois paljon parempi paikka. Ymmärtäisin nykyistä lakia, joka kieltää homoavioliitot ja adoptio-oikeuden, edes jotenkin mikäli noiden asioiden laillistaminen aiheuttaisi jotain negatiivista. Muttakun ei. Se ei satuta ketään millään tavalla.

Tässä vaiheessa jonku älykääpiön kuuluis alkaa valittamaan siitä, että homoparin lapsi todennäköisesti kokisi syrjintää ja kiusaamista. Miksihän? Samojen ihmisten takia. Ihmiset, jotka syrjivät homoja siinä määrin, että kieltävät avioliiton ja adoptio-oikeuden, ovat syy siihen miksi homoparin lapsi tulisi kiusatuksi. Mikäli laki pistettäis uusiks niin uskoisin että pian samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät enää edes herättäisi huomiota, nykysin kun on niin paljon seksuaalivähemmistöön kuuluvaa porukkaa.

Toinen typerä argumentti joka saa mut itkeen myötähäpeästä, on se väite et homous olis sairaus.

Aina tän kuullessani lähinnä kuolen enkä voi muutaku tuijottaa sitä ihmistä ja miettiä et liikkuuko sen päässä yhtään mitään.

Niin tyhmä, huono, perusteeton argumentti, ettei mun tarvitse ees sanoa mitään perusteita sen vääryydestä sillä kaikki tietää sen olevan invalidi. Onhan tuotu esille teoriaa siitä että homous olis geeneissä. Oli se geeneissä tai ei, se on ok, luonnollista ja täysin hyväksyttävää.

Joku homoja syrjivä ääliö tuskin paljon ajattelee sitä faktaa, että hän itse vois ihan hyvin olla homo.

Tulispa joskus se kaunis päivä ku heterous ois epänormaalia ja ällöttävää. Tai se päivä ku kukaan ei syrjis ketään ja taivaalta satais ruusunlehtiä. Hyvin todennäköistä.

Kurt Cobain oli hieno mies. En voi koskaan kylliksi kiittää sitä sen olemassaolosta.

"I am not gay, although I wish I were, just to piss off homophobes." -Kurt Cobain

"I would like to get rid of the homophobes, sexists, and racists in our audience. I know they're out there and it really bothers me." - Kurt Cobain

                                                                     ETSI HOMO
                                       ja kerro mulle, miten se eroaa tavallisesta ihmisestä.

Unettomuuden Ajatuksenjuoksu

Aloin miettimään näitä elämän suuria (pieniä) kysymyksiä, niinkuin mulla on tapana tehdä valvottuani yli 24h.

Mietin muutamaa paradoksia ja paneuduin syvällisemmin tähän erääseen ristiriitaan, jonka olen uhannut toteuttaa mikäli aikakone keksitään.

Vaikeuttaakseni aseiden keksimistä ja säästääkseni ihmishenkiä ostan 2000-luvulta revolverin, matkustan vuoteen 1829 ja ammun vastaan kävelevän Samuel Coltin.

Kerrassaan loistava suunnitelma! Paitsi että Samuel Colt keksi revolverin vuonna 1830. Miten siis on käytännössä (tai edes teoriassa) mahdollista, että voisin tappaa kyseisen henkilön?

Teoria nro 1. Useissa jutuissa sanotaan että jos matkustaa ajassa, ei voi tuoda vaatteita mukanaan. Tuskin siis edes pyssyä. Tämä tosin kuulostaa typerältä, koska käytännössä ihmisen ja vaatteiden atomit eivät eroa toisistaan niin paljon, etteikö niitäkin voisi lähettää ajassa taaksepäin siinä samassa. Varmaankin siis vain elokuvaan lisätty tekosyy kuvata alastomia ihmisiä juoksentelemassa ympäriinsä etsien vaatteita. (Katsojaluvut nousee tai laskee, näyttelijästä riippuen.)

Jos tämä on totta, niin hieno 'Tapa Samuel Colt ja luo maailmanrauha'-suunnitelmani ei toimisi.

Teoria nro 2. Mikäli saisin itseni ja revolverin raahattua 1800-luvun alkupuolelle, en välttämättä pystyisi ampua Coltia koska tässä vaiheessa menneisyys suojelisi itseään ja ase häviäisi kädestäni tai muuttuisi pölyksi. Koska aikomuksenani olisi ampua pahaa aavistamaton ukkeli, menneisyys muuttuisi jo siinä vaiheessa kun ehtisin ajatella listiväni äijän kuin kärpäsen.

Jotenka se, että ajattelisin tappavani Coltin, aiheuttaisi sen että ase katoaisi enkä voisi tappaa häntä.

Teoria nro 3. Ehkäpä eloton materia ei kestä aikamatkustusta. Siis sitä että sen atomeita peukaloidaan ja näprätään ja viskellään ympäriinsä. Olisi siis hyvinkin todennäköistä että koko revolveri menisi palasiksi tai vähintäänkin jumittuisi leikkiessäni kovista, joka heiluu ympäriinsä olemattoman pyssyn kanssa.

Teoria nro 4. Erittäin todennäköisesti aikamatkustus olisi niin siisti juttu, että siinä olisi huippuvartiointi enkä millään pääsisi rellestään menneisyyteen pyssyn kanssa.

Teoria nro 5. Miksipä olisin ainut aika-matkustaja? Mikäli on menneisyys johon voi matkustaa, on myös tulevaisuus josta voi tulla porukkaa. Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta eikä ilman tulevaisuutta ja menneisyyttä ole nykypäivää. Asetetaan ne kaikki siis vierekkäin ja ihmisiä hyppimään niiden välille. Soppa on valmis! Tällä menetelmällä sais aikaan vaikka kuinka paljon tuhoa. Ainakin perhosefekti saisi kyytiä. Koska nyt ollaan tekemisissä myös tulevaisuuden kanssa, oletetaan että aikamatkustusta tapahtuu juuri nyt, mutta tulevaisuudessa. Miksei vielä ole tapahtunut mitään merkittävää aikaan sotkeutumista? Ehkä se ei ole mahdollista. Mikäli ihmiset voisivat muuttaa menneisyyttä tulevaisuudesta käsin, aiheutuisi kaaos. Katsoi asiaa miten tahansa, ihmismielen tuntien siitä tulisi suoranainen katastrofi. Hallitus korjaisi menneisyyden raha-asioitaan, lääketiede pyrkisi pelastamaan jo kauan sitten kuolleita ihmisiä, sotasuunnitelmat koostuisivat siitä, et missä kohtaa menneisyyttä hyökätään ja Lake Washington Bulevard olisi täynnä faneja hysteerisinä yrittäen estää Kurt Cobainin (ns.) itsemurha-aikeet. Koska kaaosta ei ole syntynyt, on väitettävä että tulevaisuuden ihmiset ovat menneisyyden ihmisille pelkkiä aaveita. Tällöin en voisi edelleenkään ampua Samuel Coltia.

Aikamatkustusta tai ei, en usko että menneisyyttä pystyy ainakaan suoranaisesti tai merkittävästi muuttamaan millään tapaa.

Toinen juttu mitä ajattelin, oli enkelit. Ei sellasina blondeina ja lakanaan pukeutuneina raamatun enkeleinä, vaan ihan muuten vaan. Enkeli ilman enkelin stereotypiaa.

Jos luulee jotakuta enkeliks, mutta se ei ole, niin voisiko se kuitenkin olla?

Enkelille on niin monta määritelmää, vaikkakin varmasti tunnetuin on tämä blondi lakanaheebo. Mutta on niitäkin, joille enkeli on joku ihminen, joka tekee jotain hyvää.

On myös niitä, jolloin enkeli on vain yksinkertainen väärinkäsitys; Liikenneonnettomuuden uhri luuli ensihoitajaa enkeliksi. LSD:tä ottanut luuli vastaantulevaa ihmistä enkeliksi. Joku tyyppi pelasti toisen hukkumasta, pelastettu kutsuu pelastajaa enkeliksi.

Näitä on miljoona. Joten periaatteessa ja käytännössä kuka tahansa voisi olla enkeli.

Miksi siis pitää enkeliä olentona jolla on siivet, kun se vaikuttaa enemmänkin olevan jonkun tilanteen tuottama illuusio, luonteenpiirre, teko. Kuinka monella näistä oikeestaan on siivet?

Enkeliys olisi siis parempi sanavalinta. (Ja sekin kuulostaa oudolta.)

Kaikista epätodennäköisimmin enkeli on joku kuollut läheinen tai vastaava. Mitä tapahtuukaan kuoleman jälkeen? Sille on niin monta eri teoriaa, että voisin itsekkin kirjoittaa aiheesta kirjan.

Oma teoriani, tai enemmänkin veikkaukseni on seuraavanlainen;

Kun astronautti tulee avaruudesta, hänestää tuntuu kuin hänen niskassaan olisi betonia. Tämä johtuu siitä, että ilma painaa tosi paljon. Me emme vaan huomaa sitä, koska olemme niin tottuneet siihen. Tätä tottumista hyväksikäyttäen oletan, että me emme huomaa voimakkaita magneettikenttiä, jotka leijuvat kaikkialla ympärillämme. Tarkalleen ottaen ihminenkin on kasassa magneettikenttien avulla. Kun pilkotaan solu, saadaan molekyyli, atomi, protonit, neutronit, kvarkit. Näissä kaikissa on sähkövaraus. Olemme siis tekemisissä sähkön ja magneettien kanssa paljon enemmän kuin voisi uskoa.

Olettaisin, että silloin myös tietoisuus toimii sähköimpulsseilla. Kun siis ihminen kuolee, osa näistä varauksista varmaankin purkautuu / muuttuu jotenkin johtaen siihen, että ne hajaantuu ympäriinsä. Olettaen että ne ovat paljon pienempiä kuin ne suuret, maailmassa vallitsevat magneettikentät yms. Jotka täyttävät maapallon jokaisen kohdan, niinkin pieni impulssi/sähköinen varaus/magneettikenttä joka ihmisestä silloin lähtee, jää varmasti jumiin näitten suurempien väliin, sisään, tai jonnekkin sen läheisyyteen estäen sitä hajoamasta ihan palasiin. Näin siis tietoisuus elää ilman ruumista jonkun aikaa ennenkuin se sulautuu suurempiin kenttiin ja katoaa.

Tätäkin teoriaa kun lähtee jalostamaan, niin löytyy varmasti jotain ristiriitoja ja sen sellaista, mutta kieltämättä se kuulostaa mielenkiintoiselta. (tai sitten vain hirveän julmalta, niinkuin mulle on tästä kommentoitu.)

“Aseiden perimmäinen, jalostamaton tarkoitus on murskata eläviä kudoksia, puhkoa reikiä hengittävään ruumiiseen, tuhota verisuoniston täydellinen järjestelmä, repäistä auki valtimoita ja laskimoita, murskata keuhkoja, maksoja ja munuaisia, mykistää reippaan ja lämpimän sydämen lyönnit, kuurouttaa korvat ja sammuttaa katse.” (Leena Krohn – Unelmakuolema)

Made my day

Sydän on jumissa kylkiluitten takana.

Ajattelin näin aluksi kertoo teille kengistä.
Inhoan ihmisiä, jotka ostaa kerran kuukaudessa uudet kengät koska kyllästyy vanhoihin.
Ihmisiä, jotka ei tee kengistään persoonallisia.
Inhoan varsinkin niitä, jotka välttää kenkien likaantumista viimeseen asti.
Te typerykset, meistä ei koskaan tuu kavereita.

Itse ostan kerran vuodessa uudet kengät ja silläkin on tarkka päivä,
13. maaliskuuta.
Sotken, teippaan, revin, raavin, likaan ja pahoinpitelen kenkiäni koko vuoden, joten sen jälkeen ne näyttää enemmänkin läjältä kangasta ja narua.
Kuljen kevään, kesän, syksyn ja talven samoilla tennareilla. (koska rakastan niitä.)
Lisäksi omistan yhdet korkokengät.
Joka toinen päivä mua ärsyttää se, että converset on raiskattu niin pahasti.
Conversei on valmistettu vuodesta 1917 ja ne oli alunperin koripallokengät. Sitten niitä käytti kaikenmaan hipit ja köyhät rokkarit. Aito roskasakki, aidot taiteilijoitten kengät.
Nykyään niitä näkee miljoonalla massateinillä pitkin kaupunkia. Joku saattaa omistaa jopa kolme paria näitä 'trenditennareita'. Alunperin sekä tytöille että pojille suunnitelluista koripallokengistä on nykyään eri värejä ja malleja. On ne niin katu-uskottavat... tai sit ei.
Pystyyköhän niillä vielä pelata koripalloa?
Rakastan näitä kenkiä kaikesta huolimatta ja inhoan ihmisiä jotka ei tajua niistä muuta kuin että 'omg kivan väriset tennarit!'
Rakastan raiskattuja roskasakki kenkiä.

Näillä juoksin koko vuoden 2010.

Näillä nykyään.

Hienot korkkarit, hemmeti vaikee kävellä.

Kävin tänään aamusta käppäilemässä ympäriinsä ja aion taas postata hirveen läjän kukkia.

Kukapa ei kukista tykkäis?

Näitäki orvokkeja on jo miljoona.

Karvanen kärpänen.

Syreenit on ihania, ihanampia ku ruusut.

Tai on ruusut iha yhtä ihania ku syreenit.

Mun lempikukkia...joihin en yltäny. 

Ne tuoksuu niin järjettömän hyvälle.

Kun meet johki kahvilaan, tarjoa jonos takanas olevalle kahvi.

Avaa ovi pyörätuolipotilaalle.

Tervehdi kaikkia ja hymyile.

Pysähdy auttaan jotai randomia hädässä. (Vaikka satais.)

Älä tuomitse ihmisiä ulkonäön perusteella. Monet tekee sen virheen.

Jos joku on sulle ilkee, se todennäkösesti ei ees osaa olla mukava, joten näytä esimerkkiä.

Älä kuitenkaan anna kenenkään talloa ylitses.

Peace.

Piirsin. Ja kyllä, sillon siniset lasit.